Joskus sanomalehdestä löytää ”Nimityksiä”-palstan. Ei taida olla enää nykyisin niin suosionsa huipulla, mutta satunnaisesti kuitenkin. Joskus tekisi mieli laittaa oma ilmoitus näistä nimityksistä.

Kun kaksi eroperhettä alkaa nivoutua yhdeksi uusperheeksi, niin siihenhän mahtuu pari ex-puolisoa, mahdollisesti ex-puolisoiden nykyisiä puolisoita, muutama ex-appivanhempi ja jossain tapauksessa myös appivanhempien uusia puolisoita. Nämähän me ollaan sitten nimetty anoppi-/appiukkopuolikokelaiksi. Helppo nimitys, ei laita edes kieltä solmuun ihan joka kerta. Eli nimien sekametelisoppa, tässä me ollaan! Sekä Myöhäisteinin että Vähän Vanhemman Miehen välit ex-appivanhempiin ovat sellaiset, että yhteyttä otetaan, kun tarvetta on. Myös ex-puolisot ovat lasten kautta mukana kuvioissa, kun lapset ovat vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla.

Varhaisteinin kanssa käytiin ikkunanpesun lomassa keskustelua siitä, kuka on äiti ja kuka on isä ja miten pitää ketäkin nimittää. Myöhäisteini kommentoi asiaa niin, että rivien välistä saattoi tulla Varhaisteinille selväksi, että äitipuoli ei ole se nimitys, jota Myöhäisteini toivoo itsestään käytettävän. Myöhäisteini ja Vähän Vanhempi Mies ovat ajatelleet asian niin, että kysyttäessä vastataan ”meillä on neljä lasta”, sen enempää erittelemättä. Jos joku ilkeää kysyä lisää, niin sitten ehkä voidaan avata asiaa enemmän, jos siltä tuntuu.

”Mut eihän sulla ole kuin kaksi lasta”, totesi Varhaisteini Myöhäisteinille. Myöhäisteini vastasi asian olevan juuri niin, hänellä on kaksi lasta. Mutta meillä on neljä. ”Eihän kellään ole kahta isää ja äitiä”, Varhaisteini tahtoi kuitenkin inttää asiasta vielä. Myöhäisteini kertoi, että hän ei tahdo itseään kutsuttavan äidiksi kuin omien biologisten lasten suulla, mutta silti tässä kokoonpanossa on neljä lasta eli meillä on neljä lasta. Myöhäisteini myös kysyi, onko se Varhaisteinistä outoa. No olihan se, ei kenenkään muun vanhemmat sano noin. No, meillä sanotaan.

Varhaisteinistä aika moni asia on ”gringeä” tässä meidän uusperheessä. Myöhäisteini ei todellakaan tiedä, kirjoittiko tuota edes oikein saatikka että mitä se tarkoittaa. Kirjoitti, kuten on kuullut. Oudointa on se, että nykyisin perheeseen kuuluu pieniä lapsia. Ja vielä tyttölapsia. Varhaisteini pohti ääneen, olisiko hauskempaa, jos olisi saanut ilmaiskokeilujaksolla puoleen hintaan vaikka pari saman ikäistä poikaa perheeseen. Koska Varhaisteini oli juttutuulella, päätti Myöhäisteini vähän udella, millaista uusi elämä uusien extra-perheenjäsenten kanssa on ollut. Varhaisteini kertoi, että alussa oli ihan sika kivaa. Nyt on hieman alkanut ärsyttämäänkin Pikkukoululaisen ja Uhmaikäisen olemassa olo. Myöhäisteini käänsi sen niin, että eikö Teinin olemassa olo koskaan ärsytä? Kuulemma ärsyttää välillä kaikista eniten! Tästä saatiinkin keskustelu siitä, voiko ärsyttävyys olla läheisyyden merkki. Varhaisteini ei myöntänyt, mutta ei kieltänytkään. Luultavaa on, että tähän asiaan vielä palataan.

Vähän Vanhempi Mies ja Myöhäisteini ovat keskustelleet tästäkin yön pimeinä tunteina. Ei olla todellakaan missään vaiheessa oletettu, että kaikki menisi tässä liitosvaiheessa - tai sen jälkeenkään - kuten Strömsössä. Ensinnäkään meidän kokoonpanolla niin ei vaan voi käydä. Aina on pari muuttujaa. Lapset ovat saaneet itse määrätä tahdin tutustumisessa. Parasta on ollut se, että ajatellaan yhdessä, että meillä on neljä lasta. Onhan se sikahienoa!