Käsi ylös ne, jotka pitää sellaisia uusperheitä kummajaisina, joissa selkeästi ei erotella lapsia sinun ja minun lapsiin vaan meidän lapsiin. Myöhäisteini voi tässä kohtaa todellakin nostaa kätensä ylös. Jos kelataan Myöhäisteinin varhaisempiin vaiheisiin, niin tällainen perhe-elämä oli ehkä vaihtoehdoista viimeinen. Mutta se vaan jäi käsiin! Saatatte muuten tulla huomaamaan, että meille jotenkin aina jää vaan käsiin kaikkea.

Myöhäisteini on saanut paljon oppia ihmisyydestä Teiniltä ja Varhaisteiniltä, mutta kitkatonta ei ole koskaan ollut. Jo aika varhaisessa vaiheessa tehtiin selväksi, että Myöhäisteini ei ole muiden teinien äiti. Myöhäisteini on varsin hyvin asian hyväksynyt, mutta todennut kuitenkin olevansa aikuinen ja läsnä tilanteissa, joissa tämä on tuotu esiin. Uhmaikäinen ja Pikkukoululainen eivät aina ymmärrä teinien halua olla välillä rauhassakin, ilman pikkulikkoja. Etenkin Uhmaikäisen on vaikeaa käsittää, miksi Teini paiskaa huoneensa oven kiinni tervehtimättä. Äiti on kuitenkin Uhmaikäiselle sanonut, että pitää tervehtiä. Opettaako äiti väärin?

Arjessa on tilanteita, joissa on paras heittäytyä hetkeen. Tänään oli yksi: Uhmaikäinen ja Pikkukoululainen oli noudettu hoidosta. Tyttäret siis ihan hoitopäivän jälkeen sikanälkäisiä ja Myöhäisteini-äiti kuin perseeseen ammuttu karhu. Saattaisipa joku vaikka todeta, että lähtökohdat jo aivan päin hittoja.

Kotona odottaa Vähän Vanhempi Mies, joka on päättänyt antaa Teinin ja Varhaisteinin tehtäväksi kunnostaa Myöhäisteinin polkupyörän. Joku meni kuitenkin vikaan ja Teini ja Varhaisteini ovat päätyneet yhteenottoon aiheesta, sisältäen syyttelyä siitä, että mitä sinä teit ja jätit tekemättä. Kun Myöhäisteini raskaan työpäivän jälkeen raahautuu kotirappusille nälkäänsä kiukuttelevien perheen pienimäisten kanssa, alkaa päättymätön vuodatus Teinin ja Varhaisteinin suusta aiheesta. Lopulta jo Vähän Vanhempi Mieskin hermostuu ja ärähtää jo, että nyt turvat kiinni.

Ei muuten ollut ”Sikaonnellinen Uusperhe”-käsikirjassa tätä repliikkiä neuvottu. Ihan itse kokeiltiin. Myös Myöhäisteini myöntää käyttäneensä tätä vanhempien lapsien ojentamisessa. Siihen ajaa se, että tämä 1+1=6-kokoonpano sisältää puolitusinaa verbaliikan akrobaattia, joista sanavalmeimman nimeäminen on suorastaan mahdottomuus.

Myöhäisteini syöttää perheen pienimmät eli Uhmiksen ja Pikkukoululaisen ravintorikkaalla makaroniilla ja jauhelihalla. Terveellisyyttä lisää varmasti Uhmaikäisen vaatima keko ketsuppia, vihreät kun jäi taas laittamatta pöytään. Täytyy sen verran muuten kuitenkin kehua, että ruokajuomana meillä on maito ja lapset juo sitä kaikki. Ei ehkä olla ihan menetettyjä tapauksia kuitenkaan.

Mutta takaisin sinne kotirappusille sitten. Vähän Vanhempi Mies kun hermostuu, niin siihen ei auta kuin yksi keino: huumori. Onneksi se sama huumori kolahtaa useimmiten myös Teiniin. Tällä kertaa Myöhäisteini ratkaisi asian niin, että otti Vähän Vanhempaa Miestä korvista kiinni ja pussasi. Lisäksi latoi jatkoksi pienen kevennyksen: ”Näin kasvatat lapsistasi superyksilöitä –kasvatusopas sanoo, että kun vanhemmat ovat hyväntuulisia, niin lapsistakin tulee hyväntuulisia.” Ainakin Teiniä se huvitti. Myöhäisteini myös kehui lukeneensa kaikki tarjolla olleet kasvatusoppaat Vähän Vanhemman Miehen kanssa talven pimeinä iltoina. Se ei mennyt kyllä Vähän Vanhemman Miehen kohdalta Teinille läpi. Joka tapauksessa, huumorilla oli edes Teini saatu paremmalle tuulelle ja pisteet Myöhäisteinille.

Tällaiset tilanteet on meille perheen aikuisille kohtalaisen uusia ja ehkä vähän pelottaviakin. Mutta niissä on myös kääntöpuoli: ehkä kuitenkin kaikesta kiroilemisesta, huutamisesta ja todellisten tunteiden näyttämisestä kumpuaa se, että ollaan läheisiäkin. Vaikka välillä tahdotaan toki ottaa pesäeroa vähän kaikkiin. Välillä biologiseen vanhempaan, välillä siihen perheen toiseen aikuiseen, biologisiin sisaruksiin tai välillä niihin bonussisaruksiin, jotka tuli ilman tilausta.

Meillä saa nauraa ja meillä saa itkeä. Meillä saa sanoa, jos ärsyttää, ja silti kuulut porukkaan. Ehkä Myöhäisteini ja Vähän Vanhempi Mieskin yön pimeinä tunteita jo nauravat sille päivän yhteenotolle, jossa Teini ja Uhmaikäinen keskustelevat ”miksi?”-kysymysten kautta näkemyseroistaan vappupallojen väristä.